Päävalmentaja Tyrväisen mietenurkkaus.

Jörssin kausi 2014, kohti seuraavaa

Päävalmentaja Henri Tyrväinen

Pallonkäsittelyklinikkaa, Graniitin hikitreeniä, Uusia naamoja, mestaruushaaveita ja murskattuja unelmia. Kuinka kauden pettymykset kääntyy jälleen kehityksen näkymiksi pitkällä aikajanalla? Paljon on petrattu vuoden takaisesta, siis aivan helvetisti, mutta kenelle se riittää? Pakko se on riittää, koska se on todellista. Ilman sen hyväksymistä ei pääse eteenpäin.

Kausi 2013 päättyi, Uusien kurssilta saatiin lupaavaa materiaalia jörssimyllyyn. Tehtiin porukalla testit ja niistä näki, että ne on meidän miehiä. Tervetuloa Mäyräjengiin! Meidän porukkaan on tullut monenlaista porukkaa ja erilaisilla motiiveilla. On ujoja ja puheliaita, punttimörköjä ja heinähankoja. Kaikilla on mahdollisuus, mutta sen huomaa kenellä on aikomus laittaa itteensä likoon. Se ei ole helppoa kaikille ja ei sen ole tarkoituskaan. Rugby ei ole se helppo peli. Se koettelee miestä joka laidalta. Pienet asiat ratkaisee isossa pelissä. Meillä ei pärjää kuin ne, jotka aidosti on mukana. Sitoutumista on oltava.

Talvella hommaan kuului hikeä ja taas hikeä, pallon kanssa tai ilman. Oli päätetty panostaa loukkaantumisia ennaltaehkäiseviin harjoitteisiin ja fysiikkaharjoitteluun. Innokkaimpien toiveesta laitettiin pystyyn yhteistyö painijoiden kanssa. Vanhaa kunnon hikipierupainia. Se saa ukon kuntoon kentälle kuin kentälle. Tämä näkyi väänössä kesän aikana. Graniitin juoksusuoran fitness Robin johdolla koko jengillä toi tarvittavaa yhteenkuuluvuutta. On helppo lähtee himaan kun on puristanut kaikki pihalle, ressit jäi viimeistään tovereiden vinoiluun. Ei tarvii miettiä. Joukkueena painetaan talven mustat kuukaudet. Hyviä uutisia kantautuu korviin Portugalin komennukselle. Puolivuotta poissa joukkueen arjesta, kilometrit välissä. Hyvin ne pojat siellä pärjää. Luotto on kova.

Kevät avaa mahdollisuudet tekonurmille niin kuin suunniteltu. Joukkueen pelaajat on aika laittaa toimimaan ryhmässä kohti yhteisiä maaleja. Uusia naamoja on tullut kurssilta jälleen jörssimyllyyn testaamaan itseään. Huokaus syvään. Laatu-ukkoja. Ois saanu tulla muutama enemmän. Näillä mennään. Kaikki tutustumaan pelisuunnitelmiin, tehdään vihkosia ja mietitään lisää tapoja niiden juurruttamiseen. On kuulemma mukavaa kun pääsee pihalle ja on tilaa treenata.

Kuva Petri Holmberg

Keväälle saatiin järkättyä joukkueenjohtajan tarmokkaalla duunilla pari harkkapeliä. Toinen Kuopion monneja vastaan, joiden kanssa on aina siistiä painia. (Talvella oltiin jo painittu leirityksessä Piispalassa, johon osallistui myös Joensuun ja Vaasan sankareita. Leiritys oli jälleen mainio tapa katkaista puurtaminen omissa pienissä piireissä ja huomata jälleen, että on siellä kellareissa muuallakin harrastajia samassa veneessä.) Toinen sitten Tamperetta vastaan hieman sekoitetuin kokoonpanoin. Harkkapelit näytti että oikeassa kurssissa ollaan.

Kauden alku oli huikea menestys ja motivaatio on korkealla. Otteluohjelma näyttää meille suotuisalta. Ensin pelataan ennalta hieman kevyempiä joukkueita vastaan ja on aika etsiä kehitettävät kohdat kovempia pelejä varten. Pelejä on joka toinen viikonloppu, joka sopii täydellisesti myös meille. Pelin jälkeen on aina kaksi viikkoa toipua ja hioa tulevaa kohtaamista varten. Illallinen oli siis katettu, täytyi vaan jaksaa loppuun asti, jättää tilaa vielä kruunaavalle jälkiruoalle.

Alkupalat syötiin ennen juhannusta suunnitelman mukaan. Tässä vaiheessa pääsin Portugalin komennukselta askiin tuomaan omaa korttani kekoon. Tämä tosin selkävaivaisena leikkausta odottaen, joka vei suuren osan keskittymisestä itse valmentamiselta. Ei auta valittaa. Heti ensimmäisessä pelissä juhannuksen jälkeen Vaasaa vastaan joukkueemme sairasosasto laajeni kahdella avainpelaajalla kapteeni Rob Husseylla joka oli hoitanut valmennuksen pääasiassa talven ja pitkän kevään, sekä höyryjyrä Marko Viksted oli sivussa myös pelin jälkeen. Syksyllä mukaan tullut lupaus Topi Turunen loukkaantui koko loppukaudeksi. Kauden avausmatsissa sivuun joutunut luottopakki Tomi Moilanen sai näin seuraa hujauksessa ja avauksesta oli pois jo neljä pelaajaa.

Kesätauko vietettiin pelisuunnitelmaa kerraten ja latausta keräten. Vielä illallista jäljellä, ne parhaat palat. Kesän kuumin aika meni kohtuu pienellä porukalla treenaten, olihan lomakuukaudet ja perheellisillä ymmärrettävää menoa. Latausta pyrittiin kasvattamaan kauden jälkipuoliskolle, mutta tulos jäi aika laihaksi. Treenaajien määrä ei lähtenyt kasvuun ja ensimmäisen pelin peruuntuminen kesäpaussin jälkeen ei helpottanut lentoon lähtöä.

Runkosarjan loppuun oli meidän kannaltamme ladattu paljon odotuksia. Naatiskelemassa kanssamme oli vielä haastaja joukkue Espoo ja vanhat tunnetusti meille vaikeat HRC, TRC ja WRC. Asetelma oli huikea, kaikki olisi mahdollista. Olisi mahdollista todistaa kuinka me ollaan kasvettu ohi konkareiden ja painetaan ensimmäisenä päätyyn. Jos pelaisimme yhtä hyvin kuin alkukaudesta niin kaikki olisi hyvin. Erittäin vaarallisia ajatuksia. Tiukka tappio Hesalaisille kotitantereella oli raskas paikka ja muutama avauspelaaja jälleen sivuun. Numerot alkaa kääntymään vastaan.

Tampereen jyrä ei mennyt pelkästään yli, vaan se meni myös ohi molemmin puolin. Tuntuma oli että paljon tehtiin, mutta mahdollisuuksia ei juuri ollut ja negatiivisuus kentällä tarttui jengiin. Tästä ei jäänyt hyvä maku. Tämä piti unohtaa mahdollisimman nopeasti ennen WRC-ottelua. Positiivisia asioita täytyy nyt löytää. Kolhuinen joukko haki virtaa tuohon peliin kiitettävästi, mutta se kääntyi ylilatauksen kaltaiseksi sumuksi. Harva kykeni tekemään mitään yhdessä ja joukkueena pelaaminen ei onnistunut lainkaan. Ei paras lähtökohta ottaa pataan tulevaa semifinaalivastustajaa vastaa. Jotain tarttis tehdä.

Kaksiviikkoa aikaa herättää joukkue tulevaan semifinaaliin. Herättelyviestejä, soittoja pelaajille ja palaveeria valmennuksen kesken. Millä saadaan päät kääntymään. Runkosarjan viimeisessä pelissä haetusta pohjakosketuksesta voisi olla apua. Desperate times ja epätoivoiset vedot. Ensimmäisellä viikolla treeneissä alle kymmenen ukkoa. Uskomatonta. Pitäis semeihin lähteä pelaamaan. Ok. Ei pidä antaa paniikin kasvaa vaan pistetään pelaajat töihin ja tehdään parhaamme. Ei ole mitään hävittävää.

Mitään ihmeitä ei pysty tekemään viikossa…tai juurikin sen että ihmeen pystyy tekemään. Pitää vaan keskittyä päähän. Korvienvälitreeniä viikon verran ja joukot on valmiina jyräämään semifinaaleissa Warriorit. Melkein niin kävikin lukuun ottamatta sitä että luvut taululla oli loppuvihellyksen tullessa pisteen vastustajalle. Karvasta kalkkia, saa olla surullinen ja unelmat haudataan hetkeksi.

Neljä tuntia tappion jälkeen bussissa on jo tunnelmaa, sellaista jota vain on joukkueessa joka on yhtä verta. Mikään tappio ei sitä sidettä murra. On uudet unelmat, uudet mahdollisuudet.

Kausi 2015 alkaa 11.11. 2014 20.45. Killerillä. Näytelmä on kirjoitettu ja on löydettävä esiintyjät rooleihin. Tarvitaan sankareita, juudaita, narreja ja likaisen työn tekijöitä, jotta hyvää voi tapahtua. Vuoden aikana on ohjelmassa paljon tuttua uusilla mausteilla ja kehitystä tulee varmasti. Vanhat sekä uudet tulokkaat kasvaa yhteen ennen kuin esirippu nousee. Loppukahinoissa ollaan, mutta nyt hoidetaan hommat niin että me nostetaan kannu.

Kiitän kaikkia panoksesta kaudella 2014 ja toivon kaikilta kovempaa latausta Mäyräjengin eteen kaudella 2015.

Hene